Yllä oleva otsikko tiivistää hyvin tämän päivän; meikä joutui hengenpelastajaksi ja sain hermoromahduksen! Olisi kai syytä hieman selventää tapahtumia.

Aamulla lähdettiin Terin kanssa tapaamaan koirakaveri-Pavea. Laskettiin parivaljakko pellolle juoksemaan. Kuljettiin pellolla joen vartta pitkin. Koirat juoksenteli milloin minnekin. Pari kertaa piti kaveruksia huudella kun jäivät sen verta jälkeen. No sen yhden kerran ei kutsusta perään tullut kuin Teri. Samalla huomattiin, että vesi joessa oli liikkeessä! Voi helvetti! -oli ensimmäinen reaktio. Pahin mahdollinen oli tapahtunut; koira oli pudonnut jäihin. Ei siinä paljon ehtinyt ajatella. Juoksin niin lujaa kuin jaloistani pääsin ja sanoin kaverille, että pelastaa sitten meikänkin jos jäihin putoan. Koira oli noin parin, kolmen metrin päässä rannasta ja räpiköi minkä kerkesi. Yritti saada tassuja jäälle, mutta ei olisi siinä ikinä onnistunut. Konttasin rauhallisesti (kuinka rauhallisesti tollaisessa tilanteessa voi toimia?) jään reunalle ja tarrasin koiraa kaksin käsin niskasta kiinni. Nyt on syytä huomauttaa, että kyseessä on leonbergi-uros, ja painoa yli 60 kg! Sain nostettua koiraa sen verran, että pääsi itsekin ponnistamaan jään päälle. Koira kipitti kuivalle maalle ja meikä konttasi perässä. On aivan luojan ihme, että jää kantoi meidät molemmat! Selvisimme säikähdyksellä, koirakin olisi jatkanut riekkumista samaan tapaan. Ihan käsittämätön juttu. Ei siinä paljoa itseä ajatellut, jälkikäteen tajusin menneeni jäälle kännykkä ja digikamera taskussa ;) Sillä hetkellä suurin huolenaiheeni oli saavuttaa koira mahdollisimman nopeasti, ennen kuin koiralta loppuu voimat! En yksinkertaisesti olisi jaksanut nostaa koiraa, jos se olisi pinnan alle vajonnut. Silloin olisitte saanneet lukea hieman surullisempaa juttua....

Se miten koira jäihin putosi jäi epäselväksi. Onko kenties mennyt kevyemmän Terin perässä? Vauhdilla liukunut jäälle? Yrittänyt juoda? Teri oli ainakin aivan kuiva. Enpä ehtinyt Terinkaan kohtaloa miettiä siinä tilanteessa. Kaveri sanoi, että Terikin oli meinannut tulla meikän perässä jäälle... huh huh! Vieläkin vetää hiljaiseksi kun ajattelee mitä kaikkea olisi voinnut käydä. On kai sanomattakin selvää, että lenkki päättyi meidän osalta siihen!

Sitten siihen hermoromahdukseen... Iltapäivällä Tanja tuli Rudin ja Lunan kanssa kyläilemään. Hurja meteli ja huuto lähtee koirista (tai paremminkin Terpusta). Päätettin sitten tehdä koirille makkarajäljet viereiselle pellolle, jokaiselle oma. Koirat odotteli sisällä sillä aikaa kun Tanjan kanssa tallattiin polkuja. Ekaksi päätettiin ottaa Teri. Puin sille sisällä valjaat ja se monkui aivan hillittömästi eikä pysynyt nahoissaan. Olisi tosta jo pitänyt arvata. Pitkä liina oli ulkona, enkä siis voinnut Teriä sisällä kytkeä kiinni. Kun Teri pääsi pihalle se lähti heti pellolle juoksemaan. Mä huusin hulluna sen perään, ei mitään tehoa! Sinne se juoksi makkaroita syömään. Sitten tuli meikän hermoromahdus! Tanja huusi, etten antaisi koiran syödä makkaroita, mutta meikä jo makasi maassa hermot riekaleina. Tanja sitten juoksi hakemaan koiran jäljeltä. En tiedä mikä tossa nyt sai romahduksen aikaan. Kai siinä tuli esille muut patoutuneet tunteet, olisi tehnyt mieli kalauttaa koiraa! Siinä sitten yritin kasailla hermojen rippeet. No en ihan onnistunut ja Teri varmaan oli ihan pihalla ja ihmetteli miten tuo ihminen noin vihainen ja arvaamaton on!

Päätin pitää loppupäivän "vapaata" koiran koulutuksesta. Tuntuu nimittäin siltä, että räjähtäisin jos Terpu vielä tekisi jotain vasten tahtoani. Odotan nyt ensi viikkoa ja huomista päivää. Josko sitten olen saannut viisautta päähän ja kärsivällisyyttä mittariin! Eihän se Terin vika ollut, ei se itselleen emännäksi tälläistä idioottia ole valinnut! Jälkikäteen pohdin miten koira osasi suoraan pellolle juosta? Olisko muka makkarat haistanut? Jo on sitten hyvä hajuaisti! Ainakin Teri näki kun hain sisältä makkarapussin. Oliskohan osannut yhdistää kaksi asiaa? Saattaa olla myös mahdollista, että Teri seurasi makuuhuoneen ikkunasta kun teimme jälkeä. Sieltä nimittäin näkee vähän pellolle ja juuri siihen kohtaan missä terin jälki oli. En tiedä, ollutta ja mennyttä! Kun vaan itse pystyisi unohtaa tapahtuneen, etten turhaa koiralle olisi harmistunut. Se kun ei tajua. Jatketaan harjoituksia, niin koira kuin meikä!

Kuvia ei tältäkään päivältä tullut, vaikka kamera mukana olikin. Alla kuitenkin hauska kuva Lunasta, Rudista ja Teristä :) Kuva on otettu silloin kauan sitten, kun koirat olivat vielä pieniä ja harmittomia. Osa voi vieläkin olla pieniä, mutta yksikään ei ole harmiton!